Itseni Voittaja

Kulunut vuosi on mennyt vauhdilla. Välillä oikein pelottaa, kuinka nopeasti aika kuluukaan. Ja koska ajan kuluminen ei tästä ainakaan hidastu, olen päättänyt keskittyä vain sellaisiin asioihin, jotta tekevät minut onnelliseksi. Täällä mökillä ollessani ajatukset yleensä kirkastuvat ja saan tehtyä isojakin päätöksiä, kun saan etäisyyttä normaaliin arkeen. Tasan vuosi sitten täällä kypsyi ajatus elämäntapamuutoksestani, jonka aloitin tämän vuoden alussa. Nyt on taas hyvä hetki jatkaa siitä, minkä vuosi sitten aloitin.

Tämä syksy ei ole sujunut ihan niin hyvin, kuin ajattelin monestakin syystä. Suurin syy olen kuitenkin ollut minä itse! En ole kuitenkaan unohtanut kaikkia ahaa-elämyksiäni ja tulevana vuonna aion olla itselleni armollisempi kaiken suorittamisen suhteen. Tämä pätee niin liikkumiseen, ruokavalioon kuin työelämäänkin. Ja nukkua minun pitää ehdottomasti enemmän.

ELÄMÄNTAPAMUUTOS

Elämäntapamuutokseni lähti tänä vuonna hyvin käyntiin ja olin tyytyväinen siihen, minkälaisia vaikutuksia sillä oli sekä fyysisesti sekä psyykkisesti. Alkuun oli todella ehdoton uuden elämäni suhteen, muuten olisin helposti palannut entisiin tapoihini. Pääsinkin jossakin vaiheessa sopivaan tasapainoon, kunnes tuli kesäloma. Ihmettelin, miksi jotkut keskeyttävät kuntosalijäsenyytensä loman ajaksi, sillä lomallahan juuri olisi aikaa kuntoilla. No, itsekään en juurikaan liikkunut, sillä oli niin hirveän kuuma! Olipa huono tekosyy 🙂 Loman jälkeen jatkoin taas liikunnan parissa ja söin terveellisesti, kunnes tuli ensimmäinen flunssa, toinen flunssa, pimeää, kylmää, ei huvittanut jne. Ruokavalioni lipsui osittain enkä liikkunut nyt syksyllä ollenkaan. Karkkia en kuitenkaan ole sortunut syömään ja siitä olen todella ylpeä!

Koska tunnen itseni, minun täytyy miettiä sellaiset elämäntavat, joita pystyn noudattamaan, myös ensi syksyn pimeinä ja kylminä iltoina! En ole pitkäjännitteinen ihminen, joten ennemmin tai myöhemmin kaikki aloittamani asiat tuppaavat aina lopahtamaan. Ensi vuonna siis uusi yritys 🙂

TYÖELÄMÄ

Tämä vuosi on ollut yhtä vuoristorataa töissä. On ollut sekä ylämäkiä että alamäkiä, ja nämä kaikki siis ennemminkin tunnepuolella. Kiire, stressi ja riittämättömyyden tunne ovat jääneet ehkä päällimmäisiksi asioiksi mieleen, ja vaikka on ollut myös onnistumisia, ne tuntuvat jäävän kaiken muun alle. Olen miettinyt paljonkin sitä, mitä todella haluaisin tehdä ja voi olla, etten vieläkään tiedä vastausta. Olen myös tavoitellut vääriä asioita ja nyt tiedän, miksi ne eivät ole onnistuneet. Tiedän, missä haluaisin olla, mutta keinot puuttuvat vielä. Onneksi ne alkavat pikku hiljaa hahmottua ja alan tehdä oikeita asioita tavoitteeni saavuttamiseksi. Osittain hiukan pelottaakin, teenkö virheitä, mutta onneksi mikään ei ole peruuttamatonta. Päinvastoin, saatan löytää jotakin, mitä olen etsinytkin tiedostamatta. Ja tämä itsetutkiskelu on antoisaa ja pistää miettimään moniakin asioita ja asiat tuntuvat loksahtelevan hitaasti mutta varmasti paikoilleen. Toisaalta on jännittävää, kun ei tiedä mikä mahdollisuus nurkan takana odottaa. Ja älkää ymmärtäkö väärin; minulla on hyvä työpaikka jo nytkin, josta olen kiitollinen 🙂

STRESSI JA NUKKUMINEN

Olen aina ollut kova stressaamaan ja stressaan turhistakin asioista. Kiire töissä ja vapaalla tuntuvat olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja haluaisin välillä tuntea oloni levolliseksi eikä koko ajan miettiä, mitä seuraavaksi täytyy tehdä. Monien asioiden samanaikainen hoitaminen on tietenkin tehokasta, mutta pidemmän päälle uuvuttavaa. Varsinkin kun siihen liittyy vielä lyhyet yöunet. Tähän asiaan täytyy todellakin tehdä joku muutos ensi vuonna! Onko kenelläkään ehdotuksia?

ONNELLISUUS

Mutta se mikä merkitsee kaikkein eniten on tietenkin onnellisuus. Aion keskittyä ensi vuonna enemmän niihin asioihin, jotka tekevät minut onnellisiksi. Olen enemmän läsnä perheeni kanssa enkä mieti tai yritä tehdä samalla jotakin muuta. Haluan pysyä terveenä ja teen siis asioita, jotka edistävät sitä eli mm. liikun, syön terveellisesti ja nukun riittävästi. Iloitsen pienistäkin asioista enkä pidä asioita itsestäänselvyytenä. Muistan olla kiitollinen siitä mitä minulla on. Ajattelen asioita positiivisesti enkä valita turhasta. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Autan muita enemmän. Ja olen mukavampi ihminen toisille. Ja tietenkin parempi äiti lapselleni sekä parempi lapsi omalle äidilleni 🙂

Onnellista Uutta Vuotta, Itseni Voittaja

Edellisestä blogipäivityksestäni on hirmuisesti aikaa, joten ajattelin kirjoitella hieman tämän hetken kuulumisia. Oma elämäntapamuutosprojektini sujuu ihan hyvin ja on tavallaan myös hieman järkevöitynyt. Alku vuodesta olin aivan ehdoton ruokavalioni suhteen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kuten esimerkiksi juhlia ja muita vastaavia tilaisuuksia. Liikunta sujui myös hyvin ainakin kesälomaan saakka, jolloin ei vaan huvittanut liikkua tai oli liian kuuma. Myös oma tuttu ja turvallinen salikin oli remontissa, joten toisella salilla ei kiinnostanut käydä. Näiden lisäksi oli myös muita loistavia tekosyitä! Onneksi ruokavalio pysyi suht koht ruodussa. Loman jälkeen paluu arkeen sujui ihan hyvin, kunnes elokuussa tuli jo ensimmäinen flunssa ja syyskuussa toinen korvatulehduksen kera. Täytyy sanoa, että korvatulehdus aikuisiällä pitää nuorekkaana J Viime syksynä minulla oli 9 flunssaa ja 1 oksennustauti. Tämän vuoden alussa tekemäni elämäntapamuutoksen myötä olin 7 kk ilman flunssaa ja olin jo ihan varma, että flunssat ovat taakse jäänyttä elämää. Mutta toisin kävi. Ilmeisesti päiväkotibakteerit ovat jotain superbakteereja!

No, korvatulehduksen jälkeen olin 1,5kk liikkumatta… Lämpö jäi jotenkin päälle ja sitten ei vain huvittanut. Pimeys, ruoan himo, harmitus sekä väsymys muutamia mainitakseni pitivät minut poissa liikkumisesta. Mutta onneksi sain taas otettua itseäni niskasta kiinni ja tämä viikko muutti tilanteen. Ehkä olisin voinut aloittaa hiukan varovaisemminkin, mutta kun on ollut pitkään liikkumatta, niin se fiilis ja olo, minkä liikunnasta saa, sai minut treenaamaan! Tämän viikon saldo on 3 x 6-8km juoksulenkki sekä 1 x salitreeni PT:n kanssa. Not bad at all! Ja ensi viikolla jatkuu 🙂

Sitten ruokavalio. Tällä hetkellä syön mielestäni pääosin eli n. 95% terveellisesti ja säännöllisesti. Maidoton, gluteeniton ja sokeriton ruokavalio on ollut vuoden alusta asti, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Syön paljon hedelmiä, marjoja ja kasviksia päivittäin. Kokeilin muutaman viikon FODMAP-ruokavaliota vatsaoireiden takia ja sain pahimmat oireet häviämään. Kokeilin myös rahkan lisäämistä ruokavalioon, sillä en ollut syönyt sitä 10 kuukauteen sillä seurauksella, että kroppani ei kestä enää maitoproteiinia. Ennen elämäntapamuutostani käytin maitotuotteita säännöllisesti ja söin päivässä 1-3 kertaa rahkaa. Minulle ei tullut maidosta minkäänlaisia oireita, mutta ilmeisesti nyt, kun olen ollut 10 kk maidottomalla, niin kroppa ei ilmeisesti enää siedäkään sitä. No, kokeilen vähän ajan kuluttua uudestaan maitotuotteita ja jos taas saan oireita, on syy todennäköisesti selvä. Rahkan otin takaisin sen takia, että kaipasin vaihtelua ja proteiinin saannin helppoutta ilman lisättyjä proteiinijauheita. Ja karkki! Sitä en ole syönyt vielä tänä vuonna lainkaan!

Kesällä havahduin myös siihen, että terveelliseen elämään saa kulumaan todella paljon rahaa, sillä erilaiset hedelmät, marjat, erityispastat, lisäravinteet ja sen sellaiset (joita ilman pärjäsin ennen oikein hyvin) maksavat aika paljon. Yksittäin summat eivät ole suuria, mutta yhdessä muiden ruokien kanssa sitäkin enemmän. Nyt olen jättänyt ylimääräiset lisäravinteet vähemmälle ja muutenkin miettinyt mistä on oikeasti hyötyä ja mistä ei (tätä on tietenkin vaikea tietää). Esimerkiksi ostanko kallista kikhernepastaa vai edullisempia kikherneitä, sillä ravintosisältö on sama. Välillä kyllä menen ihan fiiliksen mukaan ja ostan mitä milloinkin tekee mieli!

Unen puute sekä kiireinen työ ja arki asettavat tietenkin omat haasteensa. Viikolla painetaan tukka putkella vähillä yöunilla ja suorittaminen jatkuu myös viikonloppuna. Tähän kun saisi jonkun zen-tilan niin olisin onnellinen. Onneksi tänään päätin olla tekemättä mitään mikä ei huvita tai ole pakollista ja päätin kirjoittaa pitkästä aikaa blogiani. Tämä on jotenkin terapeuttista, vaikka tätä ei kukaan lukisikaan 🙂

Olen ollut omaan elämäntapamuutokseeni tyytyväinen. Syön nykyään terveellisemmin ja monipuolisemmin, ja voin paremmin. Sama liikunnan suhteen. Sitten kun pääsen vauhtiin, liikunta on yksi parhaimmista asioista elämässä. Olen aina ollut on-off-tyyppi liikunnan ja terveellisen ruokavalion kanssa: joko liikun ja syön terveellisesti tai sitten syön mitä sattuu enkä liiku ollenkaan. Onneksi projektini myötä olen silti syönyt terveellisesti, vaikka liikunta olisi jäänyt vähemmälle. Ja koska muutoksesta on kulunut jo niin pitkä aika, on siitä tullut jo pysyvä tapa eikä pienet vastoinkäymiset saa palaamaan entisiin tapoihini. Päinvastoin!

Tsemppiä kaikille syksyn pimeyteen ja omiin elämäntapamuutoksiin!

Terveisin, Itseni Voittaja

Kun joltakin ihmiseltä kysyy, mikä hänelle on tärkeintä elämässä, saa melko varmasti yhtenä vastauksena terveyden. Silti harva meistä tekee asialle jotakin, ainakaan riittävästi. Ihmiset tuntuvat pitävän terveyttään itsestään selvyytenä, kunnes jotakin tapahtuu. Tai sitten elämme niin terveellisesti kuin mahdollista, mutta silti meiltä viedään terveytemme. Meistä varmaan kuitenkin suurin osa haluaa elää mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään. Minä ainakin haluan.

Suurin syy omalle elämäntapamuutokselleni oli terveys ja minusta tuntuu, että kun viimein sen tärkeyden oivalsin 6,5 kuukautta sitten, se on auttanut minua pysymään päätöksessäni näinkin pitkään. Läheisen kuoleman, äidiksi tulemisen ja jatkuvan flunssakierteiden jälkeen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin elää terveellisemmin ja tekemäni muutokset näyttävät tuottavan myös tulosta. Painoa lähti laihduttamatta kuutisen kiloa ja oikein innostuin kokeilemaan kaikkea uutta ja ihmeellistä, toisin sanoen terveellistä.

Nyt olen pysynyt terveenä ilman flunssia puoli vuotta ja se on pitkä aika minulle! Viime syksynä sairastelin vähän väliä ja lämpöä saattoi olla parikin viikkoa kerrallaan. Tämän puolen vuoden aikana minulla on muutamia kertoja ollut sellainen olo kurkussa, että nyt iskee kurkkukipu ja siitä seuraa flunssa, mutta ne ovat menneet päivässä parissa ohi. Uskon todella, että muutoksilla ruokavaliossani on vaikutuksensa tähän. Jännä nähdä miten syksyllä käy, kun lapsi menee taas päiväkotiin ja kaiken maailman pöpöt siirtyvät räkänokasta toiseen. Mahdanko selvitä terveenä?

Terveellisten vaihtoehtojen vaikutukset ihmisen terveyteen ovat niin moninaiset, että niitä kaikkia on ihan mahdotonta muistaa! Jokainen raaka-aine sisältää terveyttä edistäviä vitamiineja, hivenaineita ja niin edespäin, että maallikko menee välillä ihan sekaisin. Mutta kunhan muistaa syödä mahdollisimman monipuolisesti ja värikkäästi sekä huolehtia mm. riittävästä hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen saannista, ruokavalion pitäisi olla aika hyvällä mallilla. Toinen asia sitten onkin, mikä on se riittävä määrä ja minkä laatuisia ravintoaineita syö? Niistä kannattaa ottaa selvää. Oma virheeni ainakin vuoden alussa oli liiallinen siementen ja pähkinöiden syöminen, vaikka terveellisiä ne ovatkin. Niiden sisältämä rasvamäärä kun on korkea, kuten varmasti tiedättekin. Ja kaikille ei sovi jokainen raaka-aine, joten jokaisen tulisikin löytää itselle se sopivin ruokavalio. Itse jätin pois maitotuotteet flunssailun takia sekä muut viljat paitsi kauran. Ja tietysti herkut!

Sen lisäksi, että terveellinen ruoka auttaa pitämään pöpöt loitolla, ennalta ehkäisee se myös monia vakavampia sairauksia. Sen jos jonkun pitäisi auttaa pysymään päätöksessä. Moni sairaus saattaa olla itse aiheutettu kokonaan tai ainakin osittain huonojen elintapojen vuoksi. Miksi siis haluaisin riskeerata oman elämäni? Nyt tulee vähän heviä tekstiä ja anteeksi tämä paasaus, mutta niin se vain on. Esimerkiksi se sokerin määrä, mitä ennen käytin, olisi varmasti aiheuttanut minulle jotakin pysyvämpää haittaa. Onneksi terveellinen ruokavalio on myös maistuvaa ja kaunista, joten en koe, että jään mistään paitsi. Päinvastoin.

Tämä kirjoittaminen on taas hyvää muistuttelua itselle, miksi tähän kaikkeen ryhdyinkään vuoden alussa. Tänään aamulla vaaka näytti +2kg kahden ja puolen lomaviikon jälkeen! Kilot tulevat takaisin todella nopeasti, jos ei ole tarkkana. Olen lomallakin liikkunut ja syönyt terveellisesti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, mutta syömisen epäsäännöllisyys ja annoskoot ovat olleet vähän niin ja näin. En kuitenkaan ole kovin huolissani, sillä lomalla saa ja pitää ottaa rennosti. Toiseksi tiedän, että elämäntapamuutokseni on tullut jäädäkseen. Eikö se niin menekin, että vain muutos on pysyvää?

Voikaa hyvin, Itseni Voittaja

Olen oman elämäntapamuutosprojektini aikana innostunut kokeilemaan uusia reseptejä ja ennen kaikkea tuunaamaan suosikkireseptejäni omaan ruokavaliooni sopiviksi. Yksi varmaankin kaikkien lemppareista on pannukakku. Se on sekä lasten että aikuisten makuun. Koska olen jättänyt ruokavaliostani pois mm. maitotuotteet sekä vehnän, muokkasin pannarinkin ohjetta seuraavasti:

Ohje

4 kananmunaa

1 l manteli- tai kaurajuomaa

5 1/2 dl kaurajauhoja

1 tl laadukasta suolaa

1 rkl kookossokeria

1 dl rypsiöljyä

1 dl riisiproteiinijauhetta

0,5 -1 dl kaurahiutaleita

 

Vatkaa 4 kananmunaa rikki ja lisää 1 litra manteli- tai kaurajuomaa. Lisää joukkoon kuivat aineet ja lopuksi rypsiöljy. Anna pannaritaikinan turvota puoli tuntia. Kaada taikina uuninpellille leivinpaperin päälle ja paista ensin n. 15 minuuttia 250 asteessa, jonka jälkeen n. 15 minuuttia 225 asteessa. Koska taikinassa ei ole käytetty maitoa, se ei kohoa juuri ollenkaan, kuten tavallinen pannukakku. Se jää todellakin ”pannukakuksi”! Myös pinta jää vaaleaksi, joten ei kannata säikähtää onko pannari kypsää vai ei.

Päälle voi laittaa mitä tahansa marjoista hedelmiin, itse laitoin tällä kertaa omenasosetta sekä tuoreita mansikoita. Kaurapannari maistuu hyvälle, mutta pikkuneiti huomaa eron, eikä syö niin suurella halulla, kuin mitä normaalisti söisi! Lisää reseptejä luvassa 🙂

Lomaterveisin, Itseni Voittaja

 

 

 

Epäilen, että minulla on kehittymässä neljänkympin kriisi! Täytän 40-vuotta ensi vuonna ja olen alkanut pohtia kovastikin sitä, mitä minä haluan tehdä isona? Palasin takaisin töihin äitiysvapaalta viime syyskuussa ja opettelin oman työni uudelleen. Elämä oli todella hektistä töissä ja työpäivän jälkeenkin. Viikonloput tuntuivat suorittamiselta, sillä piti saada tehtyä aina kaikkea. Tuntui, etten palaudu edes viikonloppuisin.

Aloin miettiä, että tätäkö tämä sitten on ja pidänkö työstäni enää? Olen ollut nykyisessä työssäni nyt 8 vuotta (joista kaksi vuotta olin pois) ja mieleni olisi valmis muutokselle. Olen hakenut vastaavia töitä toisista yrityksistä ja jäänyt toiselle tai kolmannelle sijalle, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna en usko, että vastaus löytyy täysin toisesta yrityksestäkään, jossa tekisin periaatteessa samaa työtä.

MUTTA, minua kiinnostaa ihan hirveästi hyvinvointi! Oman elämäntapamuutokseni myötä kiinnostus terveellistä ruokavaliota, liikuntaa sekä uutena tulokkaana luonnonkosmetiikkaa kohtaan on vain kasvanut, ja mietin kovasti voisiko vastaus löytyä tästä! Voisinko ja ennen kaikkea uskaltaisinko hypätä aivan uuteen työmaailmaan ja tehdä sitä, mikä tällä hetkellä eniten kiinnostaa minua? Uskallanko aloittaa ihan nollasta ja ”heittää hukkaan” nykyisen työkokemukseni? Vai onko tämä vain tämän hetken villitys, kuten mieheni sanoo, ja menee kohta ohi?

Lehdet ja ympäröivä maailma ovat täynnä esimerkkejä alanvaihtajista, ja universumi viestittää minulle koko ajan pieniä vinkkejä. Tai sitten kuvittelen vain. Todella ihailen rohkeita naisia ja miehiä, jotka ovat vaihtaneet alaa ja kouluttautuneet uudelleen. Vielä ehtisin ihan hyvin, sillä täytänhän ”vasta” 40.

Mielessäni pyörii päivittäin oman yrityksen perustaminen, jossa voisin yhdistää oman nykyisen osaamiseni sekä uuden tulevan hyvinvointi-osaamiseni, johon siis tarvitsen koulutuksen. En kuitenkaan tekisi mitään radikaalia, vaan lähtisin katsomaan, miten homma alkaa sujua vähän niin kuin harrastuksena. Perheeni toiveena olisi myös muuttaa osittain ulkomaille, joten työni pitäisi olla liikkuvaa. Toisin sanoen minun pitää pystyä tehdä sitä missä maassa tahansa. Ja minusta tuntuu, että ratkaisu alkaa pikku hiljaa muodostua!

Olen suunnitellut, että tulevan kesälomani aikana keskityn perheeseeni, hyvinvointiini ja mietin, mitä oikeasti haluan. Kun alan työstää ajastusta mielessäni ja paperille, niin uskon, että vastauskin alkaa pian löytyä! Nyt tai ei koskaan – niin ajattelin ennen elämäntapamuutostanikin ja luulenpa, että niin aion tehdä nytkin!

Terveisin, Itseni Voittaja

 

 

En ole pitkään aikaan päivittänyt mietteitäni, sillä elämä on ollut niin hektistä. Onneksi nyt kiireet alkavat helpottaa sekä töissä että vapaalla. Loman alkuun on 3 viikkoa ja sitten onkin 4 viikon ansaittu kesäloma! Tuskin maltan odottaa!

Aloitin elämäntapamuutokseni tämän vuoden ensimmäisenä päivänä ja olen ollut erittäin tyytyväinen tuloksiini:

• kiloja on lähtenyt yhteensä 5,9kg ilman laihduttamista
• olen tuntenut itseni pirteämmäksi ja jaksan paremmin
• mielialani on ollut positiivisempi ilman huonoa omatuntoa
• en ole sairastellut
• kunto on kasvanut juoksemisen ja salitreenin myötä
• vanhat vaatteet eivät purista
• olen oppinut laittamaan terveellisempää ruokaa
• lähipiirini on myös innostunut terveellisemmistä elintavoista
• saan paljon enemmän aikaan nykyään
• elämäntapamuutoksesta näyttää tulleen pysyvä

 

Kuten viimeksi kerroin, alkuun olin kovin tarkka herkuttelun suhteen, sillä olenhan sokeriaddikti. Töissä, juhlissa tai missä tahansa, jätin aina syömättä tarjolla olevat herkut. Jos vain pystyin, tein kaikesta aina oman ruokavalioni mukaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Pikku hiljaa juhlissa, työmatkalla tai muissa vastaavissa annoin itselleni luvan maistaa herkkuja, sillä huomasin pystyväni palaamaan heti takaisin terveellisiin ruokatottumuksiini.

Annettuani itselleni herkutteluluvan, vanha minä pääsi nopeasti sokerin ja muun epäterveellisen makuun, ja syömistä oli vaikea lopettaa. Joko syödään kunnolla tai sitten ei syödä ollenkaan! Viikon aikana kertyneet tulokset tuhoutuivat viikonlopun herkutteluun. Tai sitten söin esimerkiksi pähkinöitä oikein urakalla, vaikka ne eivät epäterveellisiä olekaan.

Periaatteessa näinhän tämän kuuluisi mennä normaalissa elämässä, että arkena eletään terveellisesti ja sitten, jos on juhlan paikka, niin sitten juhlitaan herkkuineen päivineen. Ja toistaiseksi olen pystynyt palaamaan viikonlopun jälkeen aina terveelliseen arkeen. Silti tunnen välillä itseni ennemminkin Itseni Huijaajaksi kuin Voittajaksi näiden herkuttelujen jälkeen. Pitäisikö minun jatkaa ehdottomuuttani herkkujen suhteen, niin kuin tein alussa? Toisaalta ei ole mitään ongelmaa arkeenpaluun suhteen, joten miksi en nauttisi tarjolla olevista herkuista? Kotiini en kuitenkaan herkkuja osta tai niitä tee itse. En ole myöskään syönyt karkkia tai tavallista suklaata. Mutta entä jos jossakin kohtaa jään sille tielle ja herkuttelu jää päälle? Ja miksi edes kannattaa herkutella ja ”pelata uhkapeliä”, sillä herkut ne minut huonoon jamaan ovat saaneet ennenkin. Eihän alkoholistikaan voi ottaa tippakaan, jos on lopettanut juomisen.

Niin tai näin, päätin nyt ottaa tehostetun treeni- ja ruokailuspurtin juhannukseen asti. Ensi viikon lauantaina vaan on taas yhdet valmistujaiset herkkupöytineen… Ja entä kesäloma, miten minun sitten käy?

Terveisin, Itseni ”Voittaja”

Suklaa on parasta. Se on vaan niin hyvää ja ihaninta on, kun suklaan antaa sulaa suussa. Maku ja tunne on kuin olisi taivaassa. Kun suklaa on sulanut suussa, uusi pala suuhun ja sama uusiksi. Vähän ajan päästä suklaalevy on melkein loppu ja päätän, että syön sen loppuun kohta, kun huono olo on helpottanut. Ja pian koko levy onkin jo hävinnyt. Kuulostaako tutulta?

Olen sokeririippuvainen tai tahtoisin sanoa, että olin. Ehkä näin neljän kuukauden jälkeen ilman makeisia voin alkaa harkita sanaa ”olin”.

Olen pienestä asti syönyt paljon karkkia. Minulla taisi olla lauantaisin karkkipäivä, mutta jossain kohtaa aloin syödä karkkia useammin. Aikuisenakin söin karkkia ihan huolella ja joku joskus minulle sanoikin, etten maadu koskaan. Söin karkkia niin paljon, kunnes tuli huono olo (tai hiivatulehdus), ja jatkoin heti, kun huono olo helpotti. Suklaa, lakritsi, salmiakki ja jäätelö, ne olivat minun suosikkejani. Söin myös salaa, jotta muut eivät saisi tietää kuinka paljon karkkia oikeasti kulutin. Kaupasta ei päässyt lähtemään ilman karkkipussia tai suklaapatukkaa. Mitä enemmän söin makeaa, sitä enemmän sitä teki mieli ja annoskoot kasvoivat.

Välillä pystyin olemaan ilman makeaa viikkojakin, mutta se tarkoitti totaalikieltäytymistä. Sillä jos söin yhdenkin karkin, niin sitten oli pakko saada lisää. En osannut syödä kohtuudella. Eikä kaapeissa voinut säilyttää karkkia tai pakastimessa jäätelöä, sillä ne olivat jatkuvasti mielessäni. Tiesin, että sokeri on pahasta, mutta en välittänyt siitä. Sokerihan altistaa monille sairauksille ja tietenkin lihottaa, puhumattakaan hampaiden terveydestä.

Nyt olen ollut 4,5 kk ilman valkoista sokeria muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. En ole syönyt karkkia, mutta muutamissa juhlissa olen syönyt kakkua sekä muuta kiellettyä. Alkuun olin kokonaan totaalikieltäytyjä, mutta kun huomasin, että juhlien jälkeen pääsin takaisin ruotuun, uskalsin hieman höllentää herkkujen suhteen. Helposti kuitenkin vanha sokeriaddikti herää juhlissakin, sillä kun ottaa vähän, niin heti tekee kohta mieli lisää! Mutta, kun sen tiedostaa, eikä todellakaan missään nimessä halua tuhota omia saavutuksiaan, niin pystyy herkuttelun lopettamaan. Ja sitä paitsi aika pian tulee jo huono olo sekä huono omatunto. Onneksi kaupat on täynnä terveellisempiä vaihtoehtoja ja netti täynnä terveellisempiä reseptejä! Olen myös tutustunut raakasuklaaseen ja raakakaakaojauheeseen, vaikka alkuun olikin semisti huijariolo entisenä suklaan suurkuluttajana. Niillä kun on monia terveysvaikutuksia.

Tämä äitienpäivä on mennyt herkutellessa vieraissa pöydissä, mutta en ole siitä huolissani, sillä huomenna jatkuu taas nykyinen uusi elämäni. Siitä olen 100% varma ja onnellinen.

Terveisin, Itseni Voittaja

Minulla on viimeisen kahden viikon aikana ollut hieman haasteita motivaation kanssa enkä ole saanut aikaiseksi edes päivittää blogiani. 3 kuukautta meni kuin vastarakastuneena uuteen elämääni ja kaikkeen siihen liittyvään, mutta viime viikolla tuli ensimmäistä kertaa jonkinlainen tylsistyminen. Mieheni oli reissussa, joten en päässyt liikkumaan kuin pari kertaa (oikeasti olisin päässyt, jos olisin oikeasti halunnut!), sillä olin viime viikon YH-äitinä. Tämä tylsistyminen vaikutti myös syömiseeni. Yhtäkkiä en enää keksinytkään mitään ”uutta ja kivaa”, vaan tuntui, että syön aina vaan samoja ruokia. Onneksi ei kuitenkaan tehnyt mieli syödä mitään sopimatonta ja kyllähän niitä uusiakin kokeiluja tuli tehtyä, kun vähän pinnisti.

Tällä viikolla olin puolestani itse reissussa enkä päässyt liikkumaan. Söin semi-huonosti, sillä söin mitä oli tarjolla eivätkä kaikki ruoat noudattaneet omaa uutta ruokavaliotani. Toki olisin voinut jättää väliin joitakin ruokia, mutta vanha minäni tuntui kaivautuvan jostakin esiin. Toinen vaihtoehto olisi ollut olla nälissään. Viimeisenä iltana hotellissa minua alkoi todella ärsyttää tämä tilanne sekä samalla hieman pelottaa, että tähänkö tämä taas kaatuu ja koko 3 kuukauden työn tulos valuu hukkaan. Päätin, että torstaina syön taas niin terveellisesti kuin voin ja perjantaina jatkan kotona uutta elämääni. Ja niin myös tein. Perjantaiaamuna vaaka näytti +0,9kg, mutta onneksi ei sen enempää. Tuttu ja terveellinen aamupuuro maistui taivaalliselta, ja ruokavalioni palautui nopeasti uuden elämäni mukaiseksi. Perjantaina menin myös suoraan töistä salille ja salilla kävin tänä aamunakin. Ei siis syytä huoleen!

Tämä ei varmastikaan tule olemaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun motivaatiotani koetellaan tai uusi elämä alkaa tympiä. Tällaisissa tilanteissa onkin tärkeää, että itse tunnistaa tilanteen ja miettii myös mistä se johtuu. Itse olen ainakin on/off-tyyppiä: joko teen täysillä (syön terveellisesti ja liikun) tai sitten en tee mitään (syön mitä sattuu enkä liiku). Nyt kun oli haasteita terveellisen ruoan ja liikunnan suhteen, vaikutti se myös heti omaan mielialaani eikä huvittanut liikkua, vaikka olisi ehkä voinutkin.

Omat syyni elämäntapamuutokselle eivät ole muuttuneet miksikään, joten oli helppoa ja suorastaan huojentavaa palata normaaliin terveellisempään arkeen. Voitin siis taas kerran itseni!

Terveisin, Itseni Voittaja

Olin viime perjantaina yrityksemme yhteistyökumppanin luona palaverissa. Oli iltapäivä ja meitä oli palaverissa yhteensä kolme naista. Nämä kaksi naista olivat minua yli 10 vuotta vanhempia. Toinen naisista, jonka tunsin n. 4 vuoden takaa, pahoitteli alkuun, että pullaa ei valitettavasti olisi palaverissa tarjolla. Olin tyytyväinen ja kerroin, että en syö pullaa ja että olin vuoden alusta asti ollut ilman herkkuja. Niin oli ollut tämä toinenkin nainen.

Palaveri alkoi ja kävimme läpi asioita, joita olimme etukäteen suunnitelleetkin käyvämme läpi. Itselläni alkoi olla jo nälkä, sillä palaverin vuoksi minulla jäi välipala väliin. Onneksi nälkä ei kuitenkaan kasvanut liian suureksi ja sain keskityttyä palaveriin.

Palaverin päätyttyä toinen naisista, jonka tunsin siis paremmin, palasi keskusteluumme minun elämäntapamuutoksestani. Kerroin laihtuneeni 5 kiloa kolmessa kuukaudessa ilman varsinaista laihduttamista. Hänellä kun oli tullut 50 mittariin, niin painoa ei enää saanutkaan tippumaan entiseen malliin. Hän halusi minulta vinkkejä. Myös palaverin kolmas nainen innostui kertomaan omista kokemuksistaan, hän oli laihduttanut jopa 17 kiloa viimeisen vuoden aikana. Siinä sitten jaettiin kokemuksia ja vinkkejä puolin ja toisin, ja puhetta riitti, kun pääsin lempiaiheeni pariin. Tottakai halusin kertoa hänelle omasta muutoksestani!

Jälkikäteen jäin miettimään keskusteluamme ja minua se jotenkin huvitti. Laihduttaminen (tai minun tapauksessani elämäntapamuutos) on niin yleismaailmallinen asia, että toisilleen lähes ventovieraat ihmiset voivat siitä keskenään puhua hyvinkin henkilökohtaisella tasolla ja aina kiinnostaa, miten joku toinen on siinä onnistunut. Ja se siinä onkin parasta, kun saa toisilta vinkkejä ja puolestaan voi itse auttaa jotain toista kanssaihmistä! Itse ainakin olen niin hurahtanut tähän terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan, että siitä saavat myös töissä työkaverit kuulla melkein joka päivä!

Ja välillä myös mietin, että onko tässä mitään järkeä kirjoittaa omasta elämäntapamuutoksesta ja jakaa omia kuvia ja tykätä toisten kuvista somessa, kun senkin ajan voisi käyttää johonkin hyödyllisempään? Mutta on siinä järkeä! Saan todella paljon inspiraatiota omaan ruokavaliooni toisten päivityksistä ja tekemästäni ruuasta on tullut hyvän maun lisäksi myös kauniimpaa katseltavaa. Tykkäämällä ja kommentoimalla kuviamme me kanssaihmiset kannustamme toisiamme jaksamaan ja jatkamaan omia elämäntapamuutoksiamme. Se on uskokaa tai älkää hirmuisen tärkeää tässä muutoksessa! Ja ehkä joku saa myös vahvistusta omalle päätökselleen elämäntapamuutoksesta lukemalla tätä blogia.

Jatketaan samaan malliin, Itseni Voittaja

Kun entinen minäni lähti lomalle, suuhun upposi sitä sun tätä eikä aktiivista liikkumista voinut edes kuvitella. Naureskelin miestäni, joka raahasi kuntoiluvaatteet myös lomalle mukaan. En voinut ajatellakaan itse tätä tekeväni, sillä olimmehan menossa lomalle: loma tarkoitti lomaa myös liikunnasta sekä terveellisestä ruoasta. Jos ennen lomaa olin edes kuntoillut ja syönyt terveellisesti, päättyi se viimeistään lomalla, enkä välttämättä palannut ruotuun loman jälkeenkään. Nyt kaikki on toisin.

Vuodenvaihteessa tekemäni elämäntapamuutos jatkuu myös lomalla. Koska uutta elämääni on kulunut jo tasan 3 kuukautta, olen tottunut jo uusiin terveellisiin tapoihini eikä mieleeni tulisi edes kokeilla vanhoja tapojani. Vaikka olen lomalla. Itse asiassa päätin tämän jo ennen lomaani, jotta lomahoukutusten voittaminen olisi helpompaa.

Ensimmäinen houkutus oli lentokentän loungessa, jossa ilmaiset herkut ja juomat yrittivät pyörtää päätökseni heti alkumetreillä. Valitsin kuitenkin omaan ruokavaliooni sopivia ruokia sekä juomia. Seuraava houkutus tuli vastaan luonnollisesti lentokoneessa, mutta selvisin siitäkin, sillä vatsaani täytti edelleen edellinen ruokailu. Voitin itseni 2-0.

Toistaiseksi olen pärjännyt hyvin. Olen kokkaillut mökillä Lapissa samoja terveellisiä arkiruokia kuin mitä kotonakin, toki pääsiäisenä hieman erilaista hyvää, mutta kuitenkin omasta ruokavaliostani kiinnipitäen. Kun voi itse valmistaa ruokansa, tietää mitä syö ja on helpompi pysyä uusissa tottumuksissa kiinni.

Vaikka raahasin omat treenivaatteeni lomalle mukaan, en kuitenkaan ole vielä päässyt salille asti, vaikka kovasti sinne vannoin meneväni… Mutta, olen treenannut mökillä, käynyt kävelyllä, tehnyt kauppareissuja kävellen sekä kiivennyt tunturille. Olen kyykännyt laittaessani ruokaa ja jopa 2,5-vuotias tyttäreni on oppinut kyykkäämään!

Tämän loman jälkeen voin olla tyytyväinen itseeni, sillä olen pysynyt päätöksessäni eikä ole paineita palata ruotuun loman jälkeen. Tällä kerralla ei ole lomakiloja karistettavana.

Terveisin, Itseni Voittaja